Etusivulle
Edelliselle sivulle

Valtakunnallinen nurmisiemenseminaari Itämeren aalloilla

Sisältö:

 

Kutsu kautta maan oli käynyt nurmisiemenviljelijöille seminaariin, joka pidettiin Turku - Tukholma - Turku -risteilyllä maaliskuun lopulla. Hyvin oli kutsua noudatettu, toista sataa osanottajaa oli mukana tapahtumassa. Tapahtuman järjestelijöinä olivat Farma Maaseutukeskus, Varsinais-Suomen siemenviljelijäin yhdistys ja tapahtumaa taloudellisesti tukenut Kylvösiemensäätiö.

Tilaisuuden avasi Varsinais-Suomen siemenviljelijäinyhdistyksen puheenjohtaja maanviljelijä Lasse Uusi-Eskola Loimaan kunnasta. Avauksessaan hän puuttui Myton -työryhmän ohjelmaluonnokseen ympäristötukiohjelmaksi vuosille 2000 - 2006. Hän ihmetteli, että onko nyt tosiaan tarkoitus tehdä maanviljelijäväestöstä uusi ammattikunta - ympäristönhoitajat.

Sivun alkuun

Siementuotanto maatalouspolitiikan muutoksessa

Jaostopäällikkö Juha Ruippo MTK:sta puhui omassa esityksessään Agenda 2000 -esityksestä todeten, että siemenalaa ei siinä suoraan käsitellä. Hän piti kuitenkin selvänä, että muutosprosessilla on vaikutusta myös siemenalaan. Tärkein pelko uudistuksen seurauksesta kohdistuu kasvintuotannon voimaperäisyyden vähenemiseen Suomessa. Nyt on jo selvää, että kansallisia tukia tarvitaan jatkossakin korvaamaan tuotanto-olojemme aiheuttamaa haittaa.

Suomalaiselle siementuotannolle neuvoteltiin liittymissopimuksessa mahdollisuus kansalliseen tukeen. Nurmisiemenillä tuki perustuu hyväksyttyihin tuotantohehtaareihin. Viljalla tukiperusteena on sertifioidut siemenkilot. Muualla EU:ssa on siementuotannolla käytössä vain kilopohjainen piensiementen siementuotannon tuki, mikä on meillekin tärkeä erityisesti timotein tuotannon kannalta.

Agendan selkeänä tavoitteena on viljamarkkinoiden osalta ollut laskea viljelijöiden viljasta saamaa hintaa niin alas, että markkinoilla tuotteen hinta olisi yleensä oleellisesti suojaverkon eli interventiohinnan yläpuolella.

Toinen suuri periaatteellinen muutos viljamarkkinoiden kannalta on intervention kuukausiportaan poistuminen. Erityisesti Suomen markkinoilla ohran hinta on noudattanut orjallisesti interventiohintaa ja sen kuukausikorotuksia. Näillä markkinoilla muutos on erittäin merkittävä, kun kaikkien, joilla ei ole varmaa markkinaa interventiokelpoiselle viljalle, olisi edullisempaa myydä vilja heti intervention avauduttua interventioon eikä odotella kevääseen mahdollisia kysynnän aiheuttamia hinnannousuja. Samalla poistuvien intervention standardilaatuvaatimuksien aiheuttamaa lisämuutosta on vaikea arvioida tässä vaiheessa.

Ruippo korosti Suomen hakeneen selvää korjausta liittymissopimuksen vajavaisuuteen 2000 –esityksen kompensaationeuvottelujen yhteydessä. Kasvintuotannon kannalta kolme merkittävintä asiaa olivat LFA-tukialueen laajentaminen etelään, kuivatuskorvaus ja nurmisäilörehun rinnastaminen maissisäilörehuun.

Maatalousministerien hyväksyessä sopua maatalouspaketista jäi sopimatta LFA:n laajennus. Kuivatuskorvauksella esitettiin korvattavaksi suomalaisille kasvinviljelijöille osa viitesadon heikkoudesta kuivatuskorvauksen nimikkeellä. Nurmisäilörehuun saatiin oikeus nykyisen perusalan puitteissa.

Neuvottelutavoitteiden kannalta kuivatuskorvaus puolittui todellisista kustannuksista ja ilmeinen riidan siemen kylvettiin nurmisäilörehupäätöksellä, kun toisin kuin maissisäilörehutuen lisäyksen yhteydessä, nyt ei annettu nurmisäilörehumaille lisää perusalaa olemassa olevaa tuotantoa vastaavasti.

Ruippo epäili, että saatu neuvottelutulos ei sellaisenaan turvaa kaikkien nyt tuotannossa olevien kasvien taloudellisesti kannattavaa tuotantoa tulevaisuudessa. Jos aikaisemmin on pidetty tuotantokustannuksia kriittisinä tuotannon kannattavuustekijöinä, nyt ne vasta ovat tulossa ratkaisevaan rooliin. Nyt jos koskaan viljelijän on tiedettävä, minkä tuotantostrategian hän valitsee. Jos aloittaa korkeilla kustannuksilla, on myös jatkettava tuotantotekniikalla, joka turvaa hyvän satotason. Valitettavasti myös päinvastainen strategia tulee houkuttelemaan monia.

Ruippo pelkäsi Agendan tuovan ongelmia siemenalalle. Jos ennen EU-aikaa viljan sertifioitu siemen maksoin kaksi kertaan viljan hinnan verran, on se nyt kolmin - nelinkertainen. Jatkossa tilanne tulee tämän suhteen vieläkin heikkenemään. Yhä suurempi osa tuesta maksetaan riippumatta tuotannon määrästä saati sitten laadusta. Tämä kehityslinja ei tue sertifioidun siemenen käyttöä.

Ympäristötuen kanssa on selviä ongelmia, näki Ruippo. Valmistelun ensimmäinen kierros esitteli lähinnä kaikkea kaikille. Oleellinen unohdus tuntui olevan ensimmäisessä luonnoksessa se, että alkuperäisenä tavoitteena Suomen liittymissopimuksen mukaan oli viljelijöiden tulotason turvaaminen ja sitä kautta maatalousmaiseman pitäminen viljeltynä. Kun ympäristötukiohjelma toivon mukaan saadaan mahdollisimman pian järkeväksi niin ympäristön kuin tuottajien kannalta, jää loppujen tukiloukkujen paikkailu kansallisen kasvintuotantotuen ja pohjoisen tuen varaan.

Tukineuvotteluissa mahdollisuudet kohtuulliseen ratkaisuun ovat vielä olemassa. Toisaalta nyt kaikki ovat viimeistään huomanneet, että ei myöskään kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, varoitteli Juha Ruippo ja korosti, että neuvottelutulos ei ole ratkaisu ennen kuin se on lopullisesti hyväksytty. Varmaa on myös se, että vain taloudellisesti kannattavalla tuotannolla on mahdollisuus käyttää tuotantopanoksenaan korkealuokkaista siementä, on kysymyksessä sitten viljan tai nurmen tuotanto.

Sivun alkuun

Nurmisiementuotannon tukijärjestelmät ja niiden tulevaisuus

Ylitarkastaja Kirsi Heinonen Maa- ja metsätalousministeriöstä käsitteli omassa puheenvuorossaan nurmisiementuotannon tukipolitiikkaa, mutta hän kertasi myös EU:n myöntämän itävyyden alentamista koskevan poikkeusluvan pääperiaatteet, jotka on esitetty oheisessa taulukossa.

Siemenen itävyysvaatimuksen alentamisesta poikkeuslupa EU:lta kevääksi 1999

LajiKokonais-määrä enintään tonniajosta HVK:n varastoista purettavaa enintään tonniaAlennettu itävyys-vaatimus prosenttiaLajikkeet, joiden tyyppisten lajikkeiden itävyyden alentaminen on mahdollista
Kevätvehnä12 0008 00075Mahti, Manu, Tjalve
Ohra8 0005 00075Artturi, Rolf, Arra
Kaura6 0002 00075Aarre, Leila, Veli
Nurminata200

60Antti, Salten, Kasper
Timotei200

60Iki, Tuukka
Puna-apila40

50Bjursele
Herne200

60Tiina
Pellava100

70Helmi

HVK = Huoltovarmuuskeskus

Heinonen korosti, että EU ei maksa viljansiemenille minkäänlaista tukea, mutta nurmisiemenet ja eräät muutkin piensiemenet saavat EU-tukea. Näiden tukien suuruus tulee kaksi seuraavaa vuotta olemaan samalla tasolla kuin aiemminkin. Suomi maksaa EU-tuen lisäksi nurmisiementuotannolle kansallista hehtaaripohjaista tukea, joka maksetaan EU-liittymissopimuksessa vahvistetulle pinta-alalle. Tuotantopinta-alat ovat lähes kaikkien kansalliseen tukeen oikeuttavien kasvien osalta ylittäneet tai ylittämässä tukeen oikeuttavan pinta-alan. Kansallista tukea maksetaan pinta-alan ylittyessä vain enintään liittymissopimuksessa hyväksytyn pinta-alan mukaisesti jaettuna tuotannossa oleville hehtaareille. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotantoalan ollessa kaksinkertainen, puolittuu tuki tuotetulta hehtaarilta. Nurmisiementuotannon tuet ja hintasuositukset sekä tuotantoalat käyvät selville oheisesta taulukosta

Nurmituotannon tuet, sadon hintasuositus ja tuotantoalat

Tukeen oikeuttava tuontanto-ala haKansallinen tuki mk/ha *)EU-tuki mk/kgHintasuositus mk/kgTuotantoalat ha

1998 sadolle1999 sadolle19981999 ennakko
Puna-apila32027003,1819,0019,00710854
Timotei500013504,975,005,0042955604
Nurminata120016002,596,006,5013491702
Koiranheinä3020003,14

1227
Englanninraiheinä6024001,545,505,5071121
*) Tukeen oikeuttavalle tuotantoalalle, tuotantoalan lisääntyessä tukimäärä hehtaaria kohti vastaavasti pienenee

Kansalliseen nurmisiementukeen ovat oikeutettuja vain ne lajikkeet, jotka ovat kansallisessa lajikeluettelossa.

Heinonen varoitteli tukien maksatuksen viivästyvän vuoden 1998 tuotannon osalta ja vuodelle 1999 tuotantoala uhkaa voimakkaasti lisääntyä ja tämä tulee taas pudottamaan kansallisen tuen tasoa.

Sivun alkuun

Nurmisiemensukupolvien määrä alenee vuoteen 2002 tultaessa

Ritva Vallivaara-Pasto Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen Siementarkastusosastolta kertasi eräitä tärkeitä päivämääriä nurmisiementuotannon osalta. Nurmisiementuotannon niin sanottujen vanhojen sopimusten vahvistaminen tulee tehdä viimeistään 1.4. mennessä. Uudet nurmisiemensopimukset tulee ilmoittaa Siementarkastusosastolle 15.5.1999 mennessä, johon samaan päivämäärään mennessä myös viljelystarkastuspyynnöt tulee jättää.

Vallivaara-Pasto kertasi, että siementuotantoa ohjaa Suomessa siemenkauppalaki (233/1993) ja sen nojalla annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös nurmi- ja nurmipalkokasvien siemenen markkinoinnista (23/1994). Lisäksi on annettu eriasteisia ohjeita ja suosituksia, jotka viljelijän tulee ottaa huomioon siementuotannossaan.

Nurmisiementuotanto on pitkäjänteistä, koska satoa saadaan vasta kylvövuotta seuraavana kasvukautena. Monivuotisilla lajeilla siemenviljelykseltä voidaan korjata satoa kylvövuotta seuraavana kolmena vuotena. Siksi siementuotantosäädösten huomioiminen on näiden lajien osalta vielä tärkeämpää kuin muilla lajeilla, korosti Vallivaara-Pasto. Jos viljelys hylätään jo ensimmäisenä satoa tuottavana vuotena esimerkiksi esikasvien takia, siemensatoa ei seuraavan kahden vuoden aikanakaan hyväksytä kyseiseltä lohkolta.

Siementuotannossa on useita vaatimuksia, jotka viljelijän on muistettava siemenviljelystä suunniteltaessa. Siementuotannossa on useita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa siementuotannon onnistumiseen. Tehdessään viljelysuunnitelmaa viljelijän on muistettava ottaa huomioon paitsi lajikevalinta myös esikasvirajoitukset, eristysetäisyydet, muu tuotanto samasta lajikkeesta tilalla ja mahdolliset hukkakauran tarkkailulohkot. Kun kantasiemen toimitetaan tilalle on viljelijän muistettava säilyttää toimituskirja/rahtikirja sekä vakuuslipuke siemensäkistä, joista selviää tilalle toimitettu kauppaerä ja siemenmäärä.

Nurmisiementuotannossa sukupolvien määrä on poikkeuksellisen pitkä verrattuna muihin lajeihin. Perussiemenen jälkeisiä sertifioituja sukupolvia on neljä. Suosituksena siemensopimuksissa on ollut käyttää sertifioidun siemenen ensimmäistä sukupolvea kantasiemenenä. Siemensukupolviin on tulossa muutoksia EY:n hyväksymän siemenpaketin myötä. Nurmi- ja nurmipalkokasvien siemensukupolvet tulevat rajoittumaan perussiemeneen ja yhteen sertifioidun siemenen sukupolveen. Muutoksen jälkeen kantasiemenen on aina oltava perussiementä. Direktiivin mukaan muiden sukupolvien, siis sertifioitujen siementen 2., 3. ja 4. sukupolvien markkinointiaika päättyy vuoden 2002 lopussa, joka on jo nyt nurmisiemensopimuksia perustettaessa syytä ottaa huomioon, Vallivaara-Pasto korosti.

Sivun alkuun

Siemenen jalostamisen lähtökohtana oltava kotimaiset kasvuolosuhteet

MTK:n kylvösiemenjaoston puheenjohtaja, maanviljelijä Heikki Puntila Hauholta näki omassa puheenvuorossaan Agenda 2000 –ohjelmasta aiheutuvan suurimman uhan siementuotannolle tulevan tuotteiden kilopohjaisen hinnan alhaisuudesta. Epävarmuutta suomalaisille viljelijöille aiheuttaa myös kilopohjaisten tukien tulevaisuus. Tänä keväänä kylvetystä timoteista voi viljelijä saada satoa vielä vuosina 2002 ja 2003 ja vuosituhannen alunkin tukitaso on vielä avoin kaikille.

Puntila ei ollut täysin tyytyväinen kasvinjalostuksen saavutuksiin. Hän totesi esimerkkinä uuden nurminatalajikkeen olevan siementuottajana epäonnistuneen ja tämän seurauksena on nurminadan kotimainen siementuotanto nopeasti puolittunut ja tanskalaiset kollegamme ovat mielihyvin paikanneet meille syntyneen aukon. Nurminadan lisäksi myös vehnän ja mallasohran markkinoita ja tuotantoa ovat jalostajien tuomat epäonnistuneet lajikevalinnat sekoittaneet ja laskun epäonnistumisesta on viimekädestä maksanut viljelijä, pahoitteli Puntila. Viljelijöiden etu on tietysti turvata kotimainen kasvinjalostus, mutta yhtä tärkeää maamme maataloudelle on turvata viljelijöille mahdollisuus käyttää ulkomaisia lajikkeita.

Puntila patisteli siemenviljelijöitä, että on panostettava myös luomusiemenen tuotantoon, vaikka se tällä hetkellä onkin vaikeaa, jopa lähes mahdotonta. Nyt luomusiemen on ylihinnoiteltua ja markkinoilla liikkuu paljon harmaata siementä, mikä ei voi olla kenenkään etu.

Sivun alkuun

Tuotantoalojen suurentaminen tavoitteena sopimusviljelyttäjillä

Tuotepäällikkö Jorma Mantula Hankkija-Maatalous Oyn siemenhankinnasta arvioi, että kotimaisten nurmisiementen menekin vähenee vuosittain 5 - 8 prosenttia maatalouden alasajon seurauksena. Viherkesantoalojen vaihtelut ovat vuosittain pieniä, eikä viherkesantojen perustamisella näytä enää olevan suurta merkitystä nurmisiementen vuosimenekkiin. Luomusiementen menekki kasvaa erityisesti puna-apilalla ja jonkin verran myös seoksilla ja timoteilla.

Uusia nurmisiementen siemensopimusviljelijöitä olisi tulossa, mutta heitä ei juuri voida ottaa, vaan kasvatamme viljelijäkohtaisia aloja "vanhojen" kokeneiden ja hyviksi havaittujen viljelijöiden kanssa, korosti Mantula.

Hän piti tärkeänä liikkeen kannalta, että tilakohtaiset sopimusalat ovat riittävän suuria, vähintään 10 hehtaaria timoteilla, nurminadalla ja englanninraiheinällä, mutta mieluummin 15 - 20 hehtaaria. Puna-apilallakin sopimusalan tulisi olla mieluummin yli 5 hehtaaria. Toisaalta kuitenkin saisi nurmisiementuotantoala olla korkeintaan 30 prosenttia tilan viljelyalasta riittävän kierron ja juuririkkakasvien torjunnan onnistumiseksi. Mantula painotti myös, että tuotanto olisi sijoitettava tilan parhaille ja mielellään suurehkoille peltolohkoille tasalaatuisen sadon varmistamiseksi.

Nurmisiemenviljelijöiltä Mantula toivoi, että he säilyttäisivät kantasiemenen vakuustodistuksen tilalla entistä huolellisemmin koko sopimuksen voimassaoloajan ja tarkempaa huomiota tulisi kiinnittää myös eristysetäisyyksiin viherkaistat ja muut sellaiset huomioon ottaen. Hän toivoi viljelijöiltä vastauksia byrokratian edellyttämiin tiedusteluihin myös ajallaan ja kylvövuosittain oikein tehtynä.

Mantula toivoi myös, että satoalatiedustelut ja valtakunnalliset yhteenvedot olisivat valmiina vuosittain 15. tammikuuta mennessä, jotta kylvötoiveet ja tavoitteet voidaan ajoissa koordinoida. Sopimuslomakkeidenkin tulisi täyttövalmiina ja käytettävissä viimeistään helmikuun alussa. Hallinnolta hän edellytti, että päätöksiä ei tehtäisi jälkikäteen.

Mantula painotti vielä, että usein on puutteita nurmisiementen kuivauksessa. Hankkija Maatalouden asettamat ylärajat vastaanottokosteudelle ovat apilalla ja timoteilla alle11,5 prosenttia ja heinäkasveilla alle 13,0 prosenttia. Ennakkonäytteiden saanti syksyllä tahtoo olla myös hidasta ja erää edustava kosteusnäyte myös näytteistä usein puuttuu samoin kuin satomäärätiedot. Kosteusmääritys tulisi tehdä uudelleen, jos erää on varastoitu kaksi kuukautta ennen toimitusta edellisen näytteenoton jälkeen.

Lajittelussa ovat ongelmallisia seuraavat rikkasiemenet: timoteissa lauha, ahosuolaheinä, linnunkaali ja saunakukka; nurminadassa: linnunkaali ja juolavehnä; apilassa: matarat, hierakat, jauhosavikka ja rypsi.

Mantula näki tärkeänä, että lajitteluveloitukseen löydettäisiin eräkohtainen oikeudenmukainen veloitussysteemi. Lajitteluveloituksen suuruuteen tulisi vaikuttaa erän roskaisuuden, rikkapitoisuuden ja erän koon.

Sivun alkuun

Nurmikasvien siemenviljelytekniikka

MTT, Etelä-Pohjanmaan tutkimusaseman johtaja Aulis Järvi kävi esityksessään läpi nurmisiemenviljelyn viljelytekniikkaa, jos on lajikohtaisia eroavuuksia, mutta peruslinja on kuitenkin kaikilla sama. Koko tuotantoprosessissa tärkein vaihe on siemennurmen perustaminen. Jos tämä vaihe onnistuu, mahdollisuudet menestykseen ovat avoinna myös varsinaisten siementuotantovuosien osalta, Järvi korosti.

Nurmikasvien siemenviljely on apuväline siemenen tuottamiseksi varsinaista nurmikasvien käyttötarkoitusta varten. Tästä syystä lajikevalintaa ei voida tehdä pelkästään lajikkeen siementuotanto-ominaisuuksien perusteella, vaan suurin paino on asetettava lajikkeen käyttötarkoituksen mukaisiin tuotannollisiin ominaisuuksiin. Ristiriita näiden vaatimusten osalta syntyy usein siitä, että hyvä siementuottaja ei ole yleensä lajikkeena paras rehuntuotannossa tai nurmikon käyttölaadussa, Järvi painotti.

Hän kuitenkin korosti, että erot timoteilajikkeiden siementuotantokyvyssä ovat suhteellisen pieniä. Nurminadan osalta erot ovat jo merkittävästi suurempia. Kalevin siementuotantokyky on erittäin hyvä, mutta rehuntuotannossa se on jäämässä uusia lajikkeita heikommaksi. Uusien lajikkeiden rehuntuotanto-ominaisuudet ovat erittäin hyvät, mutta monien osalta ongelmat siementuotannossa ovat huomattavat. Tähän ryhmään voidaan lukea myös Retu ruokonata, joka on hyvä rehuntuottaja, mutta siementuotannossa sen kanssa on suurempia vaikeuksia kuin nurminadalla. Nurmipalkokasvien osalta tietoa lajikkeiden siementuotantokyvystä on saatavana vain puna-apilan osalta. Diploidiset lajikkeet ovat siementuotantokyvyltään tetraploidisia lajikkeita varmempia. Erot siementuotannossa ovat suurelta osin pölyttäjien aiheuttamia. Tetraploidisillä lajikkeilla on niin pitkä kukkatorvi, ettei pölyttäjät pääse käsiksi meteen sen kautta ja pölytys jää siitä syystä tekemättä.

Kasvupaikan peruskuivatuksen on oltava kunnossa, ettei maan märkyys, liiallinen routaantuminen ja roustevauriot pääse turmelemaan kasvustoa. Salaojitetuilla mailla pieni pellon muotoilu on eduksi. Näin menetellen pellon pintaa ei yhtä helposti pääsen muodostumaan jääkatetta ja sitä kautta talvituhoja.

Aulis Järvi kertoi, että timoteilla, rehukattaralla ja ruokohelpillä ei ole erityisiä maalajivaatimuksia. Muiden lajien osalta kivennäismaat ovat suositeltavia. Timotei on suhteellisen poudanarka laji, joten poutiville maille se ei oikein sovellu. Nurmikkokasveilla taas maan hikevyys on pahasta kasvien rehevöitymisvaaran takia.

Heinäkasveja on yleensä totuttu pitämään vaatimattomina lajeina maan happamuuden suhteen. Tosiasia kuitenkin on, että nekin hyötyvät maan hyvästä kalkitustilasta. Suositeltavaa on, että pH on 6 näiden lajien osalta. Palkokasveilla tason tulee olla ainakin 0,5 pH-astetta korkeampi ja sinimailasella sitäkin korkeampi.

Maan viljavuuden tulee olla kasvilajin edellyttämällä tasolla. Nurmikasveilla varsinkin fosforitilanne on oltava hyvä. Heinäkasveilla riittävä kuparinsaanti on välttämätöntä ja palkokasveilla boorinsaanti on varmistettava.

Siemennurmen perustamisessa on tavoitteena pidettävä mahdollisimman tuottokyistä nurmea, korosti Järvi. Tavoitteen toteutuminen edellyttää ensinnäkin nurmikasvin tasaista ja mahdollisimman samanaikaista orastumista. Rikkakasvien torjuntakin on hoidettava mahdollisimman hyvin jo perustamisvuonna.

Perustamislannoitus tehdään suojakasvin tarpeiden mukaan. Erityisesti fosforinsaannista on huolehdittava. Rehunurmien tapaan voidaan osa fosforista seuraavan vuoden tarpeen osalta antaa perustamisen yhteydessä varastolannoituksena. Mikäli suojakasvi myöten antaa ei nurmikasvin osalta ole tarpeen rajoittaa typpilannoitusta. Mikäli syksyllä nurmi näyttää heikohkolta, voidaan typpeä lisätä heti suojakasvin korjuun jälkeen 25-30 kilogrammaa hehtaarille. Lisäys on tehtävä mieluimmin elokuun loppuun mennessä, että nurmi ehtisi käyttää typen ennen kasvun päättymistä. Tämä toimenpide varmistaa heikon nurmen paremman talvehtimisen, kertasi Aulis Järvi nurmen perustamisvaiheen toimenpiteitä ja jatkoi suojakasvin valinnasta. Suojakasvit voidaan valita suhteellisen vapaasti kunkin tilan oman tarpeiden ja tuotannon mukaan.

Timoteilla suojakasviksi sopii leikkuupuitava vilja. Tähän tarkoitukseen sopii parhaiten suhteellisen aikainen lujakortinen ohralajike. Jos ohra korjataan kokoviljana taikinatuleentumisasteella, voidaan lajikevalikoimaa laajentaa ja lannoitustasoa kohottaa typen osalta. Hikevillä mailla nurmi voidaan perustaa myös ilman suojakasvia. Etelä-Suomessakin nurmet tulisi kuitenkin perustaa viimeistään elokuun ensimmäisellä viikolla. Myöhemmin perustettaessa nurmet eivät ehdi kehittyä riittävästi, minkä seurauksena talvehtiminen vaikeutuu ja sadontuleentuminen seuraavana vuonna viivästyy ja muuttuu epätasaisemmaksi. Myös palkokasveilla voidaan noudattaa samaa suojakasvimenettelyä.

Siemenmäärän tulee olla kohtuullisen pieni. Jos siemenmäärä on suuri nurmesta tulee rehutyyppinen, jolloin kukintoa kantavien korsien määrä pienenee. Timoteilla sopiva siemenmäärä on 5-7 kilogramma hehtaarille. Missään tapauksessa siemenmäärä ei saa ylittää 10 kilogrammaa hehtaaria kohti. Nurminadalla, ruokonadalla, ja englanninraiheinällä sekä westerwoldinraiheinällä sopiva siemenmäärä vaihtelee rajoissa 10-20 kilogrammaa hehtaarille. Hikevillä mailla voidaan käyttää suositusten alarajan ja poutivilla mailla ylärajan mukaisia siemenmääriä. Koiranheinällä siemen on pieni, joten siemenmäärä on 8-12 kilogramma hehtaarille.

Puna-apilalla siemenmäärä voi olla 5-7 kilogrammaa hehtaarille. Alsikeapilalla määrä on 1-2 kiloa alempi kuin puna-apilalla. Valkoapilalla siemenmäärä on noin 3 kilogrammaa hehtaarille.

Kylvö on tehtävä huolellisesti ja mieluimmin kylvövantaiden kautta. Kylvöhetkellä maan kosteustilan on oltava sellainen, että se varmistaa nopean ja tasaisen orastumisen ja taimettumisen.

Kylvösyvyys vaihtelee jonkin verran maan kosteustilan, multavuuden ja siemenen koon mukaan.

Timotein sopiva kylvösyvyys on 0,5-1 cm. Suurisiemenisillä nurminadalla, ruokonadalla, englanninraiheinällä ja westerwoldinraiheinällä kylvösyvyys vaihtelee olosuhteista riippuen 1-3 cm.

Koiranheinän kylvösyvyys on hiukan suurempi kuin timoteilla. Palkokasvien kylvösyvyys on suunnilleen sama kuin timoteilla.

Suojaviljan korjuu on syytä tehdä mahdollisimman aikaisin ja oljet on korjattava pois, mikäli niiden määrä on haitallisen suuri. Heikkokuntoiset kasvustot voidaan elvyttää pienellä typpimäärällä.

Satovuosien toimenpiteistä Järvi totesi sopiva lannoitusajankohdan keväällä olevan silloin, kun kasvu on jo selvästi alkanut ja kasvuston keskimääräinen korkeus on 5-10 senttimetriä. Typen osalta sopiva timotein lannoitemäärä on 50-100 kilogrammaa hehtaarille. Pienintä typpimäärää käytetään turvemailla. Typen määrää lisätään sitä mukaa kuin maan orgaanisen aineksen määrä vähenee. Suurinta määrää käytetään vähämultaisilla ja jossain määrin poutimiseen taipuvaisilla mailla. Muilla rehuheinäkasveilla typenkäytön yläraja voi olla 20 kiloa typpeä hehtaaria kohti korkeampi kuin timoteilla. Koska kyseessä on aikaisin tuleentuvat lajit, voidaan osa typestä (30 kg N/ha) antaa jo syksyllä heti sadonkorjuun jälkeen. Timoteilla ei syyslannoituksesta ole olosuhteissamme hyötyä.

Palkokasveille voidaan antaa 20-30 kilogrammaa typpeä hehtaarille, lähinnä kevään alkukehityksen varmistamiseksi. Fosforin saannista on huolehdittava lannoiteohjelmien osoittamalla tavalla. Kaliumin tarve nurmikasveilla on samaa luokkaa kuin viljoilla, joten erityistä panostusta tässä suhteessa ei tarvita.

Tuleentumista on seurattava tarkoin oikean korjuuajan varmistamiseksi, Aulis Järvi painotti. Sopivan korjuuajankohdan määrittäminen saattaa varsinkin epätasaisesti tuleentuneissa kasvustoissa olla varsin vaikeaa. Näissä tapauksissa yleensä laadultaan ja määrältään paras sato saadaan, jos korjuussa saadaan talteen aikaisimmin tuleentunut osa sadosta. Näissä tapauksissa varsinkin timoteilla voidaan ottaa käyttöön kaksi puintikertaa. Ensimmäisellä kerralla puidaan timotei pitkään sänkeen hieman tavanomaista puintiajankohtaa aikaisemmin ja toinen kerta sängeltä noin viikko edellistä myöhemmin.

Lisäksi on syytä korostaa, että nurmikasvien puintiin pitää aina varata parhaat tarjolla olevat puintisäät. Palkokasveilla voidaan puintitulosta parantaa varsiston hävittämisellä 1-2 viikkoa ennen puintia.

Sadon käsittelyssä puinnin jälkeen varoitteli Järvi voitavan aiheuttaa pahoja laatuvirheitä. Kuivatukseen on yleensä kiinnitetty huomioita, mutta sadon seisottaminen pitkään ennen kuivatuksen alkua voi myös aiheuttaa itävyyden menetyksiä ja sienisaastuntoja. Läjässä kuivaamattomana nurmikasvien siementä ei saa säilyttää kahta tuntia pitempää aikaa. Kuivatus tehdään lämpötilassa, joka on 70 oC vähennettynä sadon kosteusprosentilla. Käytännössä kuivatus tulee näin ollen aloittaa alle 40 oC lämmössä.

Aulis Järvi piti tärkeänä seuraavan vuoden sadon varmistamiseksi sadonkorjuun jälkeistä olkien poistoa, jos olkimäärä on suuri. Olkien polton hän varoitteli varsinkin keväällä voivan aiheuttaa huomattavia vahinkoja etenkin timoteille, mutta myös nurminadalle.

Sivun alkuun

Kasvinsuojelu – tärkeä osa nurmikasvien siementuotantoa

Tutkimuspäällikkö Sanni Junnila Maatalouden tutkimuskeskukselta Jokioisista esitti omassa puheenvuorossaan , että heinien siemenviljelysten suojaaminen rikkakasvien haittavaikutuksilta on tärkeää. Hento heinän oras ei pysty kilpailemaan rikkakasvien kanssa varsinkaan kehityksensä alkuvaiheissa. Nurmen perustamisvaiheessa tehdyt kasvinsuojelutoimet ovat ratkaisevia siemennurmen rikkakasvien torjunnassa ja siinä tehtyjä laiminlyöntejä on vaikea enää myöhemmin korjata.

Heinän siemennurmen perustamisvaiheessa suojavilja auttaa jonkin verran varjostamalla rikkakasveja, mutta samalla varjostaen myös kylvettyä heinää. Käytettävään torjunta-ainevalikoimaan vaikuttaa, perustetaanko nurmi suojaviljaan vaiko ilman suojaviljaa, totesi Junnila.

Rikkakasvihävitteiksi nurmikasvien siementuotannossa käyvät useimmat viljoille sopivat valmisteet. Junnila painotti kuitenkin, että pienannosvalmisteet Glean 20 DF, Logran 20 WG ja Ally 20 DF eivät sovellu nurmikasveille heinille aiheutuvan voimakkaan vioitusvaikutuksen vuoksi. Express, Gratil ja Ratio –valmisteita saa ruiskuttaa vain heinäkasvien suojaviljalle, sillä nämäkin aineet vioittavat usein liikaa heiniä, jos heinillä ei ole suojaviljan antamaa varjostavaa vaikutusta suojanaan. Niinikään Starane 180 –valmistetta sekä kolmoisseoksia Duplosan Super tai Hankkijan Diklo Super saa käyttää vain apilattoman nurmen suojaviljassa. Jos heinä on kylvetty ilman suojaviljaa, tai se ei ole ruiskutettaessa vielä kolmilehtiasteella, on näidenkin aineiden suurimpia kevätviljoille suositeltavia annoksia pienenettävä, varoitteli Sanni Junnila.

Puna-apilan suojaviljan käsittelyyn on käytettävissä toistaiseksi vain bentatsoni (Basagran SG) yksinään tai seoksena MCPA:n kanssa (Basagran MCPA). MCPA:ta voidaan käyttää myös yksinään 0,75 kilogramma hehtaarille. Alsikeapilalle ei MCPA:ta sisältävää torjunta-ainetta pidä käyttää. Bentatsoni yksinään käytettynä tehoaa heikosti pillikkeisiin. Bentatsonin ja MCPA:n seos on melko tehokas ja se torjuu muun muassa mataraa.

Junnila korosti, että nurmisiemenviljelyksille voidaan rikkakasvitorjuntaa tehdä myös syksyllä. Suojaviljan korjuun jälkeen voidaan ruiskuttaa MCPA:ta 0,75 kilogrammaa tehoainetta hehtaarille. Apilan siemenviljelyksiltä saunakukkaa voidaan syksyllä torjua bentatsonilla. Suojaviljan korjuun ja torjuntakäsittelyn välin tulee olla vähintään 10 päivää.

Satovuoden keväällä tulee rikkakasvit torjua tarvittaessa heti kasvukauden alussa, sillä valmisteiden teho on paras rikkakasvien ollessa pieniä. Toisaalta kuitenkin heinäkasvuston tulisi olla kuitenkin noin 10 senttimetriä korkeata ja hyvin kehittynyttä. Heinä vioittuu herkästi myöhäisessä ruiskutuksessa, kun korrenkasvu jo on alkanut, Junnila totesi. Kasvustossa talvehtineiden rikkakasvien hävittämiseen soveltuvat yleensä jo aiemmin mainituin poikkeuksin samat valmisteet kuin syysviljoille. Monipuolisia valmisteita teholtaan ovat fenoksihappojen kaksoisseokset (MCPA ja mekoproppi-P tai diklorproppi-P), MCPA/fluroksipyyri/klopyralidi (Ariane S) ja bentatsoni/MCPA. Näistä valmisteista Ariane S tehoaa kuitenkin vasta, kun lämpötila on yli 12 celsiusastetta. Puna-apilan siemenviljelyksillä voidaan käyttää bentatsonia tai sen ja MCPA:n seosta ohjeen mukaisesti.

Yksittäiset isot saunakukka- ja hierakkayksilöt kannattaa kitkeä siemenviljelyksiltä käsin hyvissä ajoin ennen siemensadon korjuuta ja ennen kuin ne ehtivät varistamaan siemenensä maahan. Niiden tuottama siemenmäärä on valtava.

Junnila kertoi, että varhainen torjuntakäsittely ei aina jätä heinän siemenviljelystä riittävän rikkaruohottomaksi. Tällöin ruiskutus voidaan uusia noin 10 – 14 vuorokauden kuluessa edellisestä ruiskutuksesta. Tällöin heinän vioittumisvaara kasvaa, varsinkin nurminata kärsii herkästi toistetusta käsittelystä. Torjuntakäsittelyille epäedullisia ovat helteiset säät tai yöpakkasten esiintyminen ruiskutusaikaan.

Jos torjuttavana on hierakka, ovat Starane ja Gratil siihen erinomaisesti tehoavat valmisteet. Suomessa ei ole näillä valmisteilla myyntilupaa heinien siemenviljelyksillä, mutta kylläkin myyntilupa on apilattomille nurmille ja laitumille. Nurmisiemenviljelyksiltä juolavehnälaikut tulee niittää tai ruiskuttaa paikalliskäsittelynä, joka samalla tuhoaa myös heinän käsittelylaikuista. Junnila muistutti myös, että Suomessa ei ole ohjeiden mukaan luvallista syöttää eläinten rehuksi fenoksihappoja sisältävillä valmisteilla ruiskutettua nurmea. Tämä on huomioitava, jos siementuotanto epäonnistuu ja nurmi joudutaan tai voitaisiin käyttää karjan rehuksi.

Junnila kertoi myös timotein lakoutumisen torjunnasta, johon on jo vuodesta 1985 alkaen voitu käyttää klormekvattikloridia (CCC). CCC-käsittely voidaan tehdä timotein korrenkasvun alussa, jolloin saadaan yleensä selvä laonestovaikutus. Laontorjuntaan on käytettävissä myös tehokas Moddus 250 EC –tuote, jolla timoteikasvusto voidaan ruiskuttaa heinän kolmisolmuvaiheelta aina viimeisen lehden vaiheelle asti. Aikaisempi ruiskutus antaa useimmiten kuitenkin paremman laonestovaikutuksen.

Koetulosten mukaan Moddus-ruiskutus timotein 1 – 2 –solmuvaiheessa ehkäisi parhaiten ja pisimpään laon syntymistä ja antoi myös määrällisesti suurimman siemensadon, selvitti Junnila koetulosten valossa timotein laontorjuntaa. Terpal ja Cerone eivät sovellu timotein kasvunsäätöön.

Sivun alkuun

Siemenkauppiaan puheenvuoro

Markkinointipäällikkö Ari Virtanen Kesko Oy:stä piti nurmisiementuotantoa kilpailukykyisenä tuotannonalana nyky-Suomessa. Hän korosti myös nurmisiementen olevan edullisia hankkia nurmiviljelijälle, joka on jo heijastunutkin lisääntyneellä sertifioidun siemenen käytöllä nurmiviljelyssä. Virtanen korosti nurmisiementuotannossa olevan erityisen tärkeää saada rikkasiementen määrä vähäiseksi tuotettavassa sadossa.

Keskon sopimusjärjestelmässä K-Maataloudet toimivat sopimusten välittäjinä viljelijän ja Keskon välillä. Sopimuserien kunnostus tapahtuu pääosin Avena Siilot Oy:ssä Naantalissa. Kunnostuksen hinnoittelussa huomioidaan lajittelujätteen osuus koko raakaerän määrästä. Virtanen piti tätä järjestelmää kannustavana tuottaa mahdollisimman puhtaita raaka-eriä.

Maaliskuun lopun tilanteessa kertoi Virtanen Keskolla olevan vielä mahdollisuuksia tehdä joitakin nurmisiemensopimuksia.

Virtanen kertoi myös Keskon sopimusviljelyttämistä lajikkeista ja piti tärkeänä, että Suomessa on omaa kasvinjalostusta, mutta näki ulkomaisen kilpailun piristävän myös kotimaista jalostusta.

Ari Virtanen korosti nurmisiementuotannon olevan lähes ainoita maataloustuotannon muotoja, jotka palkitsevat hyvän sadon tuottajaa myös suuremmalla tilillä.

Sivun alkuun

Viljelykokemuksia nurmisiementuotannosta

Maanviljelijä Markku Erelä Alastarolta kertoi millaisia kokemuksia hänellä viljelijänä on nurmisiementuotannosta noin 20 vuoden ajalta. Tilalla on viljelty yleensä puna-apilaa ja englanninraiheinää.

Tarve kasvivuorotteluun ja työhuippujen tasaamiseen ovat taloudellisen voitontavoittelun lisäksi ne tekijät jotka ovat johtaneet minut nurmikasvien siementuottajaksi, hän totesi. Tärkeimpiä opetuksia on ollut pitkäjännitteisyyden vaatimus; ei pidä vetää liian nopeita johtopäätöksiä onnistumisista tai epäonnistumisista. Nurmikasvien siemenviljely ei ole kultakaivos, mutta pitkällä aikavälillä se on kilpailukykyinen erikoistuotantomuoto viljanviljelyn ohessa. Nurmikasvien siemenviljelyä ei kannata lähteä "kokeilemaan"; jos siitä haluaa saada taloudellisesti kannattavaa toimintaa on viljeltävä jatkuvasti ja koko ajan virheistä oppien kuten muussakin maanviljelyksessä. Pitkällä aikavälillä hyvien satovuosien ja katovuosien vaihtelut tasoittavat taloudellisen tuloksen aivan tyydyttävälle tasolle verrattaessa katetuottoa viljanviljelyn vastaavaan.

Nurmikasviviljelystä perustettaessa tulee lähtötilanteena olla kestorikkakasveista puhdas, hyvässä kasvukunnossa oleva ja pinnanmuodoltaan pintavesiä seisottamaton pelto. Hiue- ja hiesupitoiset savet tuntuvat sopivan sekä puna-apilan että raiheinän siementuotantoon hyvin, kunhan perustamisvuoden kevääksi ei satu ankaraa kuivuutta tai rajua liettymistä ja sen seurauksena kuorettumaa.

Saunakukan syystorjunnasta Erelä kertoi saaneensa hyviä kokemuksia. Jos suojaviljan korjuun jälkeen on raiheinässä runsaasti saunakukkaa kannattaa ruiskuttaa 0,5 - 0,75 litraa MCPA:ta. Keväällä saunakukka vaatii paljon kovemmat "tropit" kuin syksyllä.

Satovuonna kevätlannoituksessa Erelä sanoi antavansa raiheinälle typpeä yleensä 100 - 120 kilogrammaa hehtaarille. Sekin on joskus liikaa, esimerkiksi viime kasvukaudella. Nykyisestä lannoitevalikoimasta on pellon Typpi Y-Lannos (20-3-9) ollut hänellä useimmin käytetty raiheinän siemenvuoden lannoitteena. Puna-apila ei vaadi siementuotannon kannalta muuta lannoitusta kuin booria, jonka hän on levittänyt joko soluboorin tai lannoiteboraatin muodossa satovuoden keväällä. Hän kertoi oman kokemuksensa vahvistavan tiedon että apilan siemenenmuodostukselle boori on tärkeä ravinne. Kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin pölytyksen onnistuminen, se taas on kukinnanaikaisista sääoloista ratkaisevasti riippuvainen.

Apilan rikkakasvitorjunta vaikeutui ja kallistui kustannuksiltaan sen jälkeen kun dinosebi-valmisteet joutuivat myyntikieltoon. Bentatsoni-valmisteet eivät teholtaan vastaa dinosebia, eivät tosin myrkyllisyydessäkään. Apilalla on saunakukan pesäketorjunta varteenotettava vaihtoehto kemialliselle torjunnalle, jos pesäkkeitä ei ole kovin paljon. Tärkeää on saada kasvusto mahdollisimman puhtaaksi, koska se vähentää puinti- ja lajittelutappioita aivan ratkaisevasti.

Raiheinän sadonkorjuu on usein hankalaa: puinti koettelee puimurin remmejä, koska kasvuston tasainen sisäänsyöttö lakoisessa ja sekaisessa raiheinäkasvustossa on vaikeaa. Raiheinä on useimmiten laossa, ja jos ei ole niin ei siitä siemeniäkään tahdo tulla. Raiheinän puinti on normaalivuonna elokuun puolenvälin jälkeen. "Oppikirjoissa" sanotaan puna-apilan siemensadon korjuuajan olevan elokuun 20. päivän tienoilla. Kokemukseni mukaan puinti osuu useimmiten syyskuun puolelle. Apilan puinti sujuu kohtuullisesti jos kasvusto on kuivaa ja varsisto tuhottu kemiallisesti. Korjuuajankohdan määrittämisessä täytyy huomioida säätila viikolla eteenpäin, varsiston tuhoamisen jälkeen korjuuseen päästään 4-7 vuorokauden kuluttua. Kemiallisesti kuivatettu apilan varsisto ei oikein sadetta siedä; sateen jälkeen varsisto kuivuu huonosti ja painuu herkästi pitkin maata jolloin kuivuminen on entistä hitaampaa.

Sadon kuivauksessa on kylmäilmakuivuri paras ainakin alkukuivauksessa. Kuivaus on saatava nopeasti käyntiin, siemenet kuumenevat herkästi aiheuttaen itämisvaurioita. Raiheinän loppukuivauksen Erelä kertoi tehneensä joinakin vuosina siilokuivurissa. Se onnistuu, kunhan saa ilmamäärän kuristettua tarpeeksi pieneksi. Kuivurissa täytyy muistaa kuivauksen jälkeen sulkea puhalluspuolen sulkuluukut. Jos ilma pääsee vapaasti virtaamaan siemenmassan läpi syksyn kosteat ilmat kastelevat kuivan siemenen herkästi uudelleen.

Sitkeä jälkikasvu raiheinän jälkeen on usein ongelma, joka saattaa jatkua vaikka kymmenen vuotta - varsinkin jos viljelykierrossa on syysviljaa. Kesannointipakon aikana olen muutaman kerran jättänyt lopetetun nurmen seuraavana kesänä kesannoksi ja tuhonnut sen glyfosaatilla. Samalla menee juolavehnäkin jota aina tahtoo siemennurmiin tulla vaikka lähtötilanteessa pelto olisi kuinka puhdas. Kantasiemenessä on usein (lue: aina) vähän juolavehnää ja nurmikasvustossa se lisääntyy nopeasti. Jos raiheinästä tulee ensimmäisenä satovuonna kunnon siemensato niin Erelän kokemuksen mukaan sitä ei juurikaan kannata jättää toiseksi vuodeksi. Parempi on kyntää nurmi syksyllä pois, jälkivaivatkin ovat silloin pienemmät. Apilan suhteen tilanne on aivan sama, toisen siemensatovuoden tulos on usein melko heikko ja puhdas apilakasvusto usein harvenee kovasti seuraavana vuonna.

Erelän havaintojen mukaan apilan juuristomassa ei ensimmäisen satovuoden jälkeen enää paljoa lisäänny joten esikasviarvokaan ei enää lisäänny. Apilan esikasviarvo on omaa luokkaansa ja tulee huomioida seuraavan vuoden lannoituksessa tuntuvalla typpimäärän vähennyksellä. Raiheinän arvo esikasvina on vaikeammin näytettävissä, eteenkin yhden siemensatovuoden viljelykierrossa. Viljojen tyvitautikierron katkaisijana sillä kuitenkin lienee oma merkityksensä.

Siemensopimusten vähimmäispinta-alat viljelysopimusta kohti ovat nykyään apilalla 5 ha ja nurmiheinillä 10 ha. Olen kuullut monen sanovan että "ne ovat niin suuria aloja ettei kannata ottaa suurta riskiä epävarmojen kasvien kanssa". Asialla on toinenkin puolensa; kun pinta-ala on tarpeeksi suuri niin panostuskin on sen mukainen ja viljelyyn perehtyminen tarkempaa kuin pienellä alalla. Jokaisen vuoden viljelytapahtumat kannattaa kirjata tarkasti ylös omaa käyttöä varten, se on sellainen tietopankki jota ei korvaa mitkään koetulokset ja oppikirjat. Sanotaan että "isännän askel pellon höystää". En tiedä isännistä, Erelä mietti, taitaa niitten aika olla ohi taikka sitten ne kulkevat nykyään pitkin Brysselin katuja, mutta sen olen oppinut että nurmikasvien siemenviljelijän kannattaa joka tapauksessa kulkea pellolla, mielellään kynä ja muistivihko mukana ja "kinttaat" kädessä. Kynällä voi kirjata viljelyhavainnot muistivihkoon ja "kinttaat" kädessä on mukavampi kiskaista saunakukkapensas tai valvattipuska pois siemensatoa pilaamasta.

Lopuksi Erelä kertoi parikin mieleen painunutta kokemusta nurmisiemenviljelijän taipaleeltaan. Toinen sattui tässä muutama vuosi takaperin, kun hän oli saanut viljelyuran parhaan sadon puna-apilasta, 690 kiloa hehtaarilta. Sopimuskumppanin toimesta soitettiin ja kerrottiin viranomaistahon edellyttävän selvitystä, että onko suuri sato kasvustosta ollut mahdollista. Erelä oli pyytänyt viljelystarkastajalta ja naapureilta asiasta lausunnot ja lähetti ne eteenpäin. Asiasta ei sen koommin mitään kuulunut, mutta Erelä sanoi tästä tapauksesta olevan opin hänelle olleen, että tuli sitten sato taikka kato, niin aina viljelijää sopii epäillä vilpistä.

Teksti ja kuvat: Raimo Nordman

Sivun alkuun

Etusivulle
Edelliselle sivulle