Kylväjän järjestöt

Siementuotannon järjestöhistoria

Siemenen merkitys yleisesti ymmärretään, mutta tiukan paikan tullen siitä kuitenkin tingitään taloudellisiin syihin vedoten. Hyvän siemenen arvon ja merkityksen tuominen yleiseen tietoisuuteen on ollut tavoitteena niillä alan uranuurtajilla, jotka ovat olleet perustamassa jo 1904 Suomen Kylvösiemenyhdistystä ja uudestaan niillä siemenalan veteraaneilla, jotka Jatkosodan aikana olivat perustamassa Siemenviljelijäin liittoa ja alueellisia siemenviljelijäin yhdistyksiä. Näistä ponnisteluista huolimatta on meillä sertifioidun siemenen käyttö kuitenkin selvästi alhaisempaa kuin muissa kehittyneissä kasvinviljelymaissa.

Kylvösiemensäätiön kustantamana ilmestyi keväällä historia, joka kertoo näistä siementuotannon järjestöistä ja niiden toiminnasta ja toiminnan vetäjistä. Historian on toimittanut Raimo Nordman. Kirjassa esitelty siemenalan ensimmäinen järjestö oli vuonna 1904 perustettu Suomen Kylvösiemenyhdistys, jonka toiminta talousvaikeuksien takia päättyi jo Ensimmäisen maailmansodan ja Suomen itsenäistymisen tuomaan taloudelliseen murrokseen. Työtä jatkamaan perustettiin uusi järjestö vasta vuonna 1944, Siemenviljelijäin liitto, joka vuonna 1961 muutti sääntöuudistuksen myötä nimensä Kylvösiemenliitoksi. Kylvösiemenliitto lakkautettiin yli 40 vuoden toiminnan jälkeen vuonna 1987 ja nyt siementuotannon lähinnä neuvonnallista järjestötoimintaa tekevät alueelliset siemenviljelijäin ja kylvösiemenyhdistykset. Kylvösiemenliiton edunvalvontatyö siirtyi lakkauttamisen yhteydessä kokonaan MTK:n hoidettavaksi.

Suomen Kylvösiemenyhdistys oli alansa uranuurtaja, joka varsinaisesti aloitti suomalaisen kasvinjalostustyön sekä siementarkastuksen ja -tutkimuksen. Yhdistyksessä vaikuttivat merkittävät aikakauden maatalousmiehet, esimerkiksi Joroisissa Järvikylän kartanossa syntynyt Gösta Grotenfelt. Hän toimi aluksi Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston johtajana Tammelassa, josta siirtyi vuonna 1901 Helsingin eli Aleksanterin Yliopiston maanviljelysopin professorin virkaan. Suomen Kylvösiemenyhdistyksessä toimi hoitokunnan jäsenenä, konsulenttina ja yhdistyksen loppuaikoina rahastonhoitajana ja puheenjohtajana myös tuleva Suomen tasavallan presidentti, Kurkijoella syntynyt Lauri Kristian Relander.

Siemenviljelijäin liitto perustettiin Jatkosodan loppuvaiheissa. Perustajilla oli tavoitteena saada turvatuksi maatalouden tuottokyky vaikeissa sota-ajan oloissa. Tavoitteissa siinä mielessä onnistuttiin, että jo 1960-luvulta alkaen maataloustuotanto alkoi päätuotteidensa osalta olla omavaraista ja monien tuotteiden osalta tuotanto oli jo selvästi ylijäämäistä, voivuorista puhuttiin jo 1960-luvun lopulla. Siemenviljelijäin liiton ja Kylvösiemenliiton hallinnossa oli mukana monia merkittäviä poliittisia päättäjiä, esimerkiksi piikkiöläinen kansanedustaja, ministeri Taisto Tähkämaa ja loimaalainen kansanedustaja Heikki Perho. Siemenviljelijäin liiton toiminnanjohtajana oli 16 vuoden ajan maisteri Viljo Aro. Hänen työmatkalla saamansa sairauskohtauksen ja kuoleman jälkeen toiminnanjohtajaksi tuli agronomi Rainer Schildt. Hänen toimikautensa alussa Siemenviljelijäin liitto muuttui Kylvösiemenliitoksi. Kylvösiemenliiton seuraava toiminnanjohtaja oli agronomi Osmo Tuominen ja hänen jälkeensä tuli toiminnanjohtajaksi agronomi Kaarlo Kinnunen.

Kylväjä päättää millaista siementä kylvää. Hyvä siemen on niin määrällisen kuin laadullisenkin sadon avain, jonka merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Työtä hyvälaatuisen kylvösiementuotannon hyväksi on Suomessa tehty ja pitää edelleen tehdä. Kirjan sivuilla kerrotaan näistä toimista, jotka kullekin aikakaudelle ovat olleet tärkeitä.

Lisätietoja: Raimo Nordman, gsm 050 521 0560,
sähköposti: raimo.nordman (at) kylvosiemen.fi
Kylvösiemensäätiö: asiamies Max Schulman, p. 020 413 2414